Aamuvarhain mehtässä.
Kävellessä mättäillä ja puiden seassa nousi jälleen syvä tunne yhteydestä tähän ainutkertaiseen, elävään planeettaan nimeltä Maa. Luonto ja maaemo meissä. Me ihmisolentoina luonnossa osana sitä. Mitä syvemmin koen tämän yhteenkuuluvuuden sitä kiitollisempi olen ja sitä pyhempää on mehtässä ja järven rannalla kulkeminen ja olo.
Tapani liikkua ja olla on tutkailevaa ja ihmettelevää. Kuin löytöretkeilijänä. Kaikin aisten kuulevana ja kokevana. Niinpä tällä retkellä sivelin kelopuun vihreää nuttua, kuuntelin kevättuulen viestiä ja yhdyin pesiä rakentavien lintujen kuoroon äännellen mukana. Löysinpä Tervaniemen tonttu- tai maahisoven ja minkä lapsenomaisen ilon koinkaan sen myötä. Niin eläydyin syvän maan keväiseen touhuun ja siellä tapahtuvaan.
Mikä ilo ja onni on ihmisen olla yhtä tämän kaiken kanssa. Tuntea kuuluvansa tähän isoon verkostoon yhtenä lajina muiden joukossa. Mikä kunnia on elää uudistuva mehtä takapihalla. Sopeutua vuoden kierron mukana ihmisen tehtävään täällä ja iloita elämästä osana tämänmoista isoa kuvaa.
Kiitos. Kiitos. Kiitos
Σχόλια