Luonnonvedet ja kesä
Piiiiiiiitkä uintiretki syvässä hiljaisuudessa, jossa vain aamuvarhaiset linnut jutustelivat keskenään. Vesimittarit veden pinnalla, kahden auringon kanssa, pitkiä loikkia ottamassa. Sorsa sulavasti liukumassa vettä pitkin. Rantakaislikossa pienten kalojen hyppelyä pintaan. Silmän räpäyksen vain ilmassa ja takaisin syvyyksiin. Takaisin vesikotiin.
Koen pyhää harmoniaa veden kanssa. Ja tunnen niin kuuluvani osaksi vettä täällä. Uidessa kädet ja jalat liikuttavat tyyntä vettä. Kelluessa koen olevani ilman ja veden välitilassa, kun osa kehosta on vedessä , osa ilmassa. Vesi tasapainottaa. Vesi hyväilee. Vesi vie pois. Vesi rentouttaa. Vesi huuhtelee ja hoivaa. Vesi hioo ja sen kieli on lempeää.
Joskus eritoten sukeltaessa hahmotan ihteni osana veden eläviä. Koen vedenalaisen maailman kovin tutuksi ja kiehtovaksi. Kalat ovat sielunkumppaneitani. Lumpeet ja ajopuut Veen emon ystäviä. Muistelen myös miten kaipasinkaan vettä, kun asuin paikoissa missä luonnon vettä ei ollut. Sisäinen janoni oli niin sammumaton , että vaihdoin työ- ja asuinpaikkaakin ihan sen takia. Koko ikäni veden äärellä ei vain lähde mihinkään. Se tunne nousi nytkin, kun Kivijärvestä tänäkin aamuna sain nousta.
Vesieläin on vesieläin
Comments